Viimeinen päivä suoraan ajoa… huomenna on jo luvassa mutka, kaksi ja useampikin. Ja tänään yksi pyörä vähemmän. Vuorotelen aamulla Raimon kanssa bemarin päällä. Raimo ajaa, minä kuvaan. Minä ajan, Raimo kuvaa. Takapenkillä molemmat välillä etuperin ja välillä selkä kuskiin päin. Iltapäivällä Raimo hylkää minut, mutta kämppis pelastaa aina… Pekka tarjoaa kyydin… :] ... Leevi nyt ei ihan vielä vannoutunut Deuce-mies, mutta lämpenee lämpenee!
Etelänavan lähestyessä järvet muuttuvat valkoisiksi… tien varrelle ilmestyy suolajärvi ja kaksi. Jarrutamme niistä suurimman, Lake Hartin konhdalla. Mopot parkkiin ja jäälle… tai jäältä näyttävälle suolajärvelle. Ajamaan suolajärvelle ei ainakaan meidän parkkipaikkamme kohdasta pääse, mutta pieni kävely hyvästä. Boliviassa olen Pekan kanssa ajanut Salar de Uyunilla… oli hauskaa. Pyöreimme vaijerit tiukalla kahdeksikkoa opasjeepin ympärillä.
Meditatiivinen ajo päättyy Port Augustaan. Port Augusta tarkoitaa myös sitä, että alamme olla ns. asutetun Australian alueelle. Jos sattuisi ajamaan lentävällä lautasella yön pimeydessä Australian yllä navigointilaitteet rikki, ja sattuisi vahingossa putoamaan kyydistä, aamun valjetessa sitä olisi jokseenkin varma, että on pudonnut johonkin arizonalaiseen pikkukaupunkiin.
Pieni rengasinventaario hotellia kertoo, että Adelaidessa vaihtoon menee Jukan harrikan eturengas ja Tomin bemarin takarengas. Raimon bemarin takarengas ei taida mennä sekään ainakaan Melbournea pidemmälle. Mutta ne maanantain hommia ne… nyt Saturday Night Fever ala Port Augusta, joka on yhtä kuin päivällinen kaupungin ainoassa sisällä istuttavassa ravintolassa.
Harley tarjoaa konepyöräilyä aidoimmillaan. Koskaan ei voi tietää, minkä mutkan jälkeen matka katkeaa. Tai toisaalta eihän motoristin matka katkea, vaan se hidastuu ja muuttuu...
VastaaPoistaAjakaa nyt palatessanne se rantatie Kingstonin kautta!
Visa